Yksinkertainen hyvä
"Pohdintoja positiivisin päämäärin."
perjantai 12. heinäkuuta 2013
Kaikki vaikuttaa kaikkeen
Tässä on sanoma, johon törmää yhä useammin, yhä useammassa yhteydessä. Oli kyse sitten muinaisista, tuhansia vuosia vanhoista uskonnoista tai uusimmista tieteellisistä havainnoista! Melko vaikuttavaa.
Yksi asia on erityisen mielenkiintoinen: käytännössä poikkeuksetta muinaiskulttuurien, kuten intiaanit, keskuudessa materian kerääminen selkeästi omat tarpeet ylittävissä määrin nähtiin suoranaisena mielisairautena. Meidän yhteiskuntamme, ”mainstream”, puolestaan on muotoutunut pyörimään kyseisen harhakonseptin ympärillä, ainakin toistaiseksi. Muutosta takaisin parempaan on tapahtumassa, kovalla ja kiihtyvällä vauhdilla; pois egojen kilpajuoksusta, takaisin kohti ”oikeaa totuutta”, ykseyttä, rakkautta, empatiaa, rauhaa, jumalaa, hyvää tai järkeä – valitkoot jokainen puhuttelevimmat terminsä.
Ihminen rikkoo päivittäin erästä äärimmäisen perustavanlaatuista luonnonlakia: ihminen ottaa enemmän kuin tarvitsee. Samaan aikaan osalla ei ole mitään otettavaa ja täysi työ elossa pysymisen turvaamiseksi… Mutta tilanne ei ole pysyvä, vain muutos ja vuorovaikutus on pysyvä. Siksi kaikki korjautuu ja me voimme auttaa siinä omalta osaltamme.
Jos joku kylvää vihan siementä, toivotaan hänen leppymistään. Jos joku toimii ajattelemattomasti, uskotaan että hän havahtuu. Ohjastetaan, mikäli tilanne on siihen otollinen – vähintäänkin esimerkillämme! Mutta ei anneta vihan, koston tai kateuden kierteiden ruokkia tekemisiämme. Uskotaan ja luotetaan myötätunnon voimaan; sen olisi syytä olla ajavana tekijänä radikaaleimmissakin toimenpiteissä, mihin pahimmat epäkohdat saattavat ihmiset ajaa. Aivan kuten esimerkiksi Jeesus ja Gandhi totesivat, opettivat ja esimerkeillään näyttivät.
Vihan, kateuden ja koston ajatusten tullessa tehdään näin: annetaan niiden mennä. Pysähdytään ja ollaan hetki hiljaa, tekemättä mitään; annetaan pahan tunteen virrata pois. Joskus helpompaa, monesti vaikeampaa, mutta pitkässä juoksussa tämä metodi käy tehostumaan. Hiljentyminen esimerkiksi meditaation muodossa auttaa (siitäkin on tieteellistä näyttöä). Ei siis turvauduta tukahduttamiseen, mistä syntyy helposti vain patoutumia. Vältetään edellä mainittuihin tunteisiin tarttumista ja tekojemme ”saastumista”.
Tiedekin siis vahvistaa näkemyksen, jonka mukaan kaikki vaikuttaa kaikkeen. Perhosefekti lienee jokaiselle tuttu – se on fakta. Pienimmätkin yksilötasolla tehdyt hyvät teot saavat aikaan näitä perhosefektejä, joiden vaikutus vain kasvaa pidemmällä aikavälillä. Jokainen hetki, jokainen teko on siis merkityksellinen.
Tieteellisesti on jopa todennettu, että ihmisen keho lähettää tiettyjä signaaleja ympärilleen jatkuvasti, mikä vain tukee kaikkinaisen vuorovaikutuksen teoriaa. Lisäksi ihmisen lajityypilliset ominaisuudet ovat erittäin vahvasti yhteisöllisyyden ja välittävän toiminnan ympärille muotoutuneet. Eli ihminen on ytimeltään empaattinen, ei alistushaluinen ja kilpailuviettinen. Siinä on siis elämämme tarkoitus: tehdä rakastavasti ja välittävästi hyviä tekoja omilla tavoillamme, pyrkiä hyvään ja auttaa, mutta myös hyväksyä lukuisat epäkohdat harhaisten pahojen tapojemme seurauksina. Muistetaan myös terve kyseenalaistaminen! Sillä tavoin maailmasta tulee takuuvarmasti entistä hienompi mesta. Ei sen monimutkaisempaa!
sunnuntai 16. kesäkuuta 2013
Oma polku: vain ole, vain tee
Kuten lukemattomat viisaat ovat todenneet, jokaisella on oma
polkunsa kuljettavanaan. Me itse päätämme elämästämme. Meille on suotu ne
ihmisoikeudet ja voisimme kenties olla siitä kiitollisempia, kollektiivisesti.
Meidän olisi suotavaa löytää oma tiemme, jota kulkea. Monesti se tapahtuu
virheiden kautta; niistä voi oppia ja hienosäätää polkuaan. Kompuroinnit ja
takapakit ovat osa elämää, mutta niistä voi aina yrittää kammeta ylös. Se vaatii rohkeutta, mutta palkitsee paremmin kuin mikään muu.
Hyväksyntä on keskeinen osa oman polun tietä; hyväksyntä
niin omaa kuin toistenkin polkuja kohtaan. Jos haluat auttaa, tee se. Auta etenkin itseäsi, sillä sinusta kumpuaa kaikki vuorovaikutus ympärillesi. Toitottamani yksinkertaisuus on
kaiken ydin. Kulje oma elämäsi, se on polkusi: vain ole, vain tee (kuten eräs zen-buddhalainen näkemys
kuuluu). Onni tai ydin ei ole polun päämäärä, se on itse polku.
Rohkea kyseenalaistaminen on suotavaa: lähteen
auktoriteettiin tai kokemasi ihailun määrään katsomatta. Jos asia puhuttelee
tai resonoi vielä kyseenalaistamisen ja kokeilemisen jälkeen, olet löytänyt
jotain arvokasta. Älä tee asioita pelkästään miellyttääksesi muita, muista miellyttää myös itseäsi! Meditoi, jos se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Maalaa, jos se
tuntuu hyvältä ratkaisulta. Tee työtä X, jos se tuntuu hyvältä ratkaisulta.
Muuta asia X, jos se tuntuu hyvältä ratkaisulta. Niin kauan kun et vahingoita,
riistä tai satuta toisia tarpeettomasti, eli muistat ystävällisen ja
empaattisen ydinasenteen, asiat ovat erittäin todennäköisesti hyvällä mallilla.
Ole oma itsesi, rohkeasti. Sitä kautta täyteläisyyden tunne välittyy myös
ympärillesi. Älä takerru varsinkaan negatiiviseen, vaan anna sen virrata
lävitsesi. Yritä, rohkeasti.
Elämän virta on muutosten virta, jota ei voi pysäyttää kuin
korkeintaan hetkittäin (ja sekin on ytimessään
kuvitteellista). Mutta jos henkilö hyväksy tämän luontaisen
muutoksen, punnitsee vastaantulevia näkemyksiä ja toteuttaa elämässään ne jotka
kokee arvokkaiksi, on hankala olla täysin hukassa.
Poimi ne työkalut, vaikutteet ja opit, joista koet voivasi
ammentaa ja muista simppelit ydintotuudet, jotka voit valintasi mukaan poimia
esimerkiksi Jeesukselta, Mahatma Gandhilta, Dalai Lamalta, Eckhart Tollelta, Bob
Marleylta tai keneltä tahansa, joka niitä kanavoi. Tarjontaa riittää, tosin kaikki tulisi kohdata tervettä kriittisyyttä tuntien. Ydintotuuden tunnistaa
siitä, että sen hyvää ja positiivista ydintä on miltei mahdoton kyseenalaistaa.
Muista lisäksi ydintotuuksien painoarvo! Yhdistä ydintotuudet omaan, itsevarmaan tekemiseen ja huomaa miten elämäsi
soljuu.
Mutta älä tule ihmiszombiksi; käveleväksi pyhyyttä,
valaistumista ja vain omaa tietäsi markkinoivaksi, tasapaksuksi kaikkea
mielisteleväksi propagandaveturiksi, ellei se ole juuri sitä, mihin koet
elämäsi kiteytyvän. Jokaisella on oma tie kuljettavanaan ja jokainen on viime kädessä
itse siitä vastuussa. Muista elää, antaudu hetkiin. Koe kenties useammin naiivi
pilke tekemisessäsi. Ei tarvitse harhailla ajatuksissa, menneessä tai tulevassa, ne etäännyttävät
kuluvasta hetkestä.
Vain ole, vain tee. Useammin. Elä oma seikkailusi.
tiistai 4. kesäkuuta 2013
Pohdinta sitaatista: "Jos et löydä totuutta juuri siitä missä olet, mistä kuvittelet löytäväsi sen?" - Dogen
Missä on totuus ja onko sillä väliä? Totuus, jota monet tuntuvat jahtaavan tai pakoilevan? Totuudesta on mieletön kirjo eri näkemyksiä; enemmän ja vähemmän subjektiivisia totuuksia. Onko olemassa objektiivista totuutta? Jos on, voiko se olla missään muualla kuin kaikista todellisimmassa kokemuksemme tilassa, nykyhetkessä?
Leikitään, että totuus olisi tässä ja nyt - ei eilisessä, ei huomisessa. Missä se sitten on juuri nyt? Voisiko olla, että oleellisin totuus, objektiivisin totuus olisi juuri siellä missä mekin? Mitä jos se olisi löydettävissä sisältämme?
Onko totuus sanojen tavoitettavissa? Vai onko se jotakin perustavanlaatuista tyyneyttä, mittaamatonta yhtenäisyyden tunnetta kaiken kanssa? Jotakin mitä ei tarvitse, eikä voi edes kuvailla, ei eritellä? Jotakin mikä vain on?
Heitän vain vihjailevia kysymyksiä, jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä ja tulkintansa. Tämä viisas (zen-buddhalainen) sitaatti tarjoaa kuitenkin ajattelemisen aihetta, jota lienee koetan tämän ilmiselvän vihjailun keinoin tehostaa, heh.
Leikitään, että totuus olisi tässä ja nyt - ei eilisessä, ei huomisessa. Missä se sitten on juuri nyt? Voisiko olla, että oleellisin totuus, objektiivisin totuus olisi juuri siellä missä mekin? Mitä jos se olisi löydettävissä sisältämme?
Onko totuus sanojen tavoitettavissa? Vai onko se jotakin perustavanlaatuista tyyneyttä, mittaamatonta yhtenäisyyden tunnetta kaiken kanssa? Jotakin mitä ei tarvitse, eikä voi edes kuvailla, ei eritellä? Jotakin mikä vain on?
Heitän vain vihjailevia kysymyksiä, jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä ja tulkintansa. Tämä viisas (zen-buddhalainen) sitaatti tarjoaa kuitenkin ajattelemisen aihetta, jota lienee koetan tämän ilmiselvän vihjailun keinoin tehostaa, heh.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)